Otsikon sanat ecce homo ovat Johanneksen evankeliumin latinankielisestä käännöksestä.
et dicit eis ecce homo
ja [Pilatus] sanoi hänelle: ”Katso: ihminen!” (Joh. 19:5)
Päätyöni on työtä ihmisten parissa. Toisen ihmisen kohtaamisessa katse on aisteista ehkä tärkein (näön puuttuminen toki korostaa muiden aistien merkitystä). Taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on kehittänyt hyväksyvän, arvostavan katseen merkitystä käytännössä tutkiessaan kokonaisen koulukunnan: Voimauttavan valokuvauksen. Voimauttaminen tai voimaantuminen (empowerment) ovat sanoina jo hieman kuormitettuja. Mutta voimauttavan valokuvan ajattelun ytimessä on ennen kaikkea tämä: toisen ihmisen näkeminen arvokkaana, kauniina, hyväksyttynä.
Hyväksyvän katseen filosofian juuret menevät osin kahteen juutalaiseen filosofiin, Emmanuel Levinasiin ja Martin Buberiin. Buberin ajattelussa maailma ilmenee ihmiselle kaksitahoisena (zweifältig), Minä–Sinä (Ich–Du) ja Minä–Se -suhteena (Ich–Es). Käsitteet viittaavat olemassa oleviin suhteisiin, eivät olemassa oleviin olioihin. Buberin mukaan ihmisen luontainen suhtautumistapa todellisuuteen on Minä–Se -suhde.
Minä-Se -suhteen päämäärä on yksilöllisyys. Minä–Se -suhde perustuu erillisyyteen, erotteluun subjektin ja objektin välillä. Minä–Se -suhteeseen sisältyy teknisyys, se vaatii havainnointia, analyysia, reflektointia.
Lähde: Albrecht Dürer, Maalarin opas (1525)
Ihminen joutuu näkemään vaivaa voittaakseen itsessään olevan taipumuksen olla suhteessa todellisuuteen pelkästään objektivoivassa, Minä–Se -suhteessa. Ihmisen tehtävänä on tiedostaa ja tunnistaa itsessään mahdollisuus sellaiseen kohtaamiseen, joka erottaa esineitä koskevan suhtautumistapamme mahdollisimman erilleen siitä tavasta, jolla kohtaamme toisen ihmisen. Kun ihminen asettaa välineelliset pyyteensä kontrolliin, piirtyy näkyviin autenttinen, inhimillinen Sinä. Sinän kohtaaminen on Buberille myös transsendentaalinen kokemus. Niin Buberille kuin toiselle juutalaiselle filosofille, Emmanuel Levinasille Sinään sisältyy salaisuus, sellainen Toinen, jota minä en pysty loppuun asti ymmärtämään, mutta joka vaatii huomioni ja toisen asettamisen itseni edelle.
Kun ajattelee sitä puhetapaa, joka julkisuudessa liittyy työelämän suhteisiin tai, valtaosaa siitä kuvastosta, valokuvien virrasta, joka tulee vastaan sekä ns. taidevalokuvauksessa että varsinkin mainonnassa, minusta näyttää että sekä puhetapa että kuvat ilmentävät pääasiassa Minä-Se -suhteita. Tämä on Buberin mielestä, ihmisen luontainen tapa olla suhteessa todellisuuteen. Voimauttavan valokuvan filosofian yhtenä lähtökohtana on katse, joka ilmentää Minä–Sinä -suhdetta.
Toinen autenttiselle kohtaamiselle liittyvät havainto sisältyy Levinasin käsitykseen ajan sosiaalisesta luonteesta. Levinasin sosiaalisen ajan käsitys tarkoittaa ilmeisesti sitä, että ”jokaisella on oma olemassaolonsa, joten jokaisella on myös oma menneisyytensä ja tulevaisuutensa”. Sosiaalinen aikakokemus on diakronista, eriaikaista. Lissu Lehtimaja, sarjakuvakirjassaan Levinasin kasvot, havainnollistaa diakronisen ajan käsitettä mainiolla piirroksella ihmisistä, jotka leijuvat aika-avaruudessa kukin oman kellotaulunsa päällä.
Lähde: Lissu Lehtimaja, Levinasin kasvot.
Omaan työhön sovellettuna ajatus jokaisen omasta ajasta merkitsee sen tiedostamista, että jokainen kohtaamani ihminen elää omassa olemassaolossaan omassa ajassaan, oman ”kellotaulunsa päällä”. Tämä merkitsee luultavasti sitä, että parhaimmillaankin kohtaamistilanne näyttäytyy minulle erilaisena kuin kohtaamalleni sinälle. Kohtaamisen merkitys sijoittuu kummankin omaan elämäntilanteeseen; koskaan se ei ole molemmilla täysin sama. Myötuntoisen, arvostavan kohtaamisen filosofiaan kuuluu se, että kirkon työntekijä laittaa ”syrjään” oman aikatodellisuutensa ja pyrkii pikemmin palvelemaan kohtaamaansa ihmistä työn maailmassa niin, että tämä tulee paremmin tietoiseksi oman aikansa autenttisuudesta, merkityksistä ja läsnäolosta käsillä olevassa hetkessä.
Jokaisen ihmisen silmissä lukee: Älä tapa.
Lähteet
Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia: teoria, metodi ja politiikka. Helsinki: Yliopistopaino 2003.
Lehtimaja, Lissu: Levinasin kasvot. Helsinki: Like 2008.
Savolaisen, Miina: Voimauttavan valokuvauksen luentomateriaali 2010, 2013–2015